NUORET TUTKIJAT

Suomen Tieteidenvälisen Seuran tarkoituksena on tukea erityisesti uransa varhaisvaiheen (alle dosenttitason) tutkijoita ja opiskelijoita. Tällä sivulla selvitämme tarkemmin nuorten tutkijoiden kohtaamia haasteita akateemisessa ympäristössä ja sitä, miten FINTERDIS pyrkii näihin haasteisiin vastaamaan.

FINTERDIS edistää syksyllä 2021 uutta aloitetta nuorten tieteidenvälisten tutkijoiden ja opiskelijoiden mentoroimiseksi ja vertaistuen kehittämiseksi Suomessa ja globaalisti. Aloitteen englanninkielisen kuvaus löytyy FINTERDISin sivun kohdasta ”Global Mentorship Initiative.” Olethan meihin yhteydessä, mikäli olet kiinnostunut aloitteesta ja haluat olla mukana sen kehittämisessä: info (at) finterdis.fi !

Tieteidenvälisyydestä on tullut keskeinen termi, jota viljellään niin opetussuunnitelmissa ja -ohjelmissa kuin tutkimusta rahoittavien säätiöiden vaatimuksissa. Käytännössä tieteidenvälisyyteen liittyy kuitenkin monia haasteita. Yliopistojen laitokset ja tiedekunnat muodostavat heimoja, jotka puolustavat omaa aluettaan ja kilpailevat vaikutusvallasta ja rahoituksesta muiden kanssa sen sijaan, että sitouduttaisiin tekemään yhteistyötä ja yritettäisiin ymmärtää tilanteiden eri puolia eri näkökulmista. Artikkelissaan ”Facilitating Interdisciplinary Scholars” (Oxford Handbook on Interdisciplinarity, 2017) Stephanie Pfirman and Paula Martin toteavat, että varhaisen uravaiheen tutkijat ovat erityisen haavoittuvassa asemassa tämän päivän akateemisissa rakenteissa. Suomalaisen filosofin Jan von Platon (2011) sanoin: ”Monitieteisyys on riski nuorelle tutkijalle”. Varhaisvaiheen tieteidenvälisesti suuntautuneet tutkijat joutuvat helposti marginalisoiduiksi, kun heitä ei oteta vakavasti minkään vakiintuneen tieteenalan kentällä, eivätkä varttuneet tutkijat myöskään vakuutu heidän esittämistään uusista yhteyksistä tieteenalojen välillä. Tieteenvälisten töiden julkaisemiseen liittyy samankaltaista kamppailua. Artikkelissaan ”Doctoral Student and Early Career Academic Perspectives on Interdisciplinarity” Dooling, Graybill and Shandas (2017) niin ikään toteavat, että tieteidenvälisistä opinto- ja tutkinto-ohjelmista vastaavat hallinto- ja muut tahot harvoin huomioivat jatko-opiskelijoiden ja varhaisvaiheen tutkijoiden kokemuksia näiden kokonaisuuksien suunnittelussa.

Varhaisen uravaiheen tutkijoiden tilanne suomalaisessa akateemisessa kontekstissa

Suomalaisissa yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa on olemassa suuri määrä erilaisia monialaisesti suuntautuneita opinto-ohjelmia ja tutkimussuuntauksia, kuten sukupuolentutkimus, ympäristötutkimus ja kehitysmaatutkimus. Kuitenkin opiskelija tai varhaisvaiheen tutkija, joka haluaa yhdistellä näkökulmia ns. kaukaisilta tutkimuskentiltä, esimerkiksi uskontotieteen ja lääketieteen välillä, kohtaa todennäköisesti haasteita pyrkimyksissään, varsinkin jos näiden alojen välillä ei ole aiemmin tehty yhteistyötä. Jotta näiden yhteyksien kehittäminen voi onnistua, laitosjohtajien ja ohjaajien on suostuttava astumaan mukavuusalueensa ulkopuolelle ja tutustumaan uusiin näkökulmiin sekä tapaamaan uusia ihmisiä, jotta opiskelijan tai nuoren tutkijan työ avartuu hänelle kokonaisvaltaisella tavalla. Jan von Plato (2011) huomauttaa artikkelissaan, että ”monitieteisyys on monesti lahjakkuuden merkki. Utelias tutkija on kiinnostunut erilaisista asioista, joissa hän näkee sisäisiä yhteyksiä. Täytyy kuitenkin varautua siihen, että muut eivät noista yhteyksistä vakuutu.”

Sen lisäksi, että tieteidenvälinen ohjaus ja tutkimus edellyttää avaramielisyyttä, se vaatii myös aikaa ja resursseja. Yliopistojemme painottaessa tutkimuksen ja julkaisujen merkitystä opetuksen ja pedagogisen omistautumisen kustannuksella ei monilla dosenteilla ja professoreilla ole kunnolla aikaa keskittyä opettamiseen ja ohjaukseen, vaikka he kuinka haluaisivatkin. Viime aikoina suomalaisten yliopistojen budjetteja on merkittävästi leikattu samaan aikaan kun yksityisen rahoituksen merkitys on kasvanut, mikä merkitsee entistä pienempiä resursseja opettamiselle ja ohjaamiselle. Näiden olosuhteiden johdosta ohjaajat joutuvat usein pakottamaan opiskelijansa seuraamaan helppoa ja ennalta-arvattavaa polkua riskejä sisältävien ja uusien yhteyksien solmimista edellyttävien tieteidenvälisten näkökulmien sijaan.

FINTERDIS pyrkii vastaamaan näihin haasteisiin tarjoamalla vertaistukea sekä keräämällä ja jakamalla tietoa tieteidenvälisyydestä ja sen haasteista ja mahdollisuuksista. FINTERDIS myös edistää suomalaisten opiskelijoiden ja varhaisen uravaiheen tutkijoiden kansainvälistymistä. Verkostojemme avulla tutustumme tieteidenvälisiin käytäntöihin eri puolilla maailmaa ja tuomme parhaaksi koettuja käytäntöjä Suomeen, jotta pyörää ei tarvitsisi keksiä uudestaan. Edistämme myös suomalaisen korkeakoulujärjestelmän tuntemusta ulkomailla. Näin jäsenemme pääsevät verkostoitumaan eri alojen osaajien kanssa ympäri maailman.

Tässä osiossa siteeratut lähteet:

Dooling, Sarah, Jessica Graybill & Vivek Shandas 2017: Doctoral student and early career academic perspectives on interdisciplinarity. The Oxford Handbook of Interdisciplinarity, 2nd edition.

Pfirman, Stephanie & Paula Martin 2017: Facilitating Interdisciplinary Scholars. The Oxford Handbook of Interdisciplinarity.

von Plato, Jan 2011: Lahjakkaat ajattelijat vaarassa. Yliopisto-lehti 9/2011